Suden vuosi, L-koodi ja Täydelliset naiset

Vaikka Suden vuotta lukiessani myötähäpesin, hihittelin kirjan naiiviudelle, tympäännyin sen arvattavuuteen ja pidin loppuratkaisua ällöttävän kelluvana ja pumpulisena, niin siitä huolimatta kirja on mitä mainiointa viihdettä. Se kuuluu samaan sarjaan kuin L-koodi ja Täydelliset naiset, joiden kepeän ja kivan (KK-ilmiö, -ihminen, -kulttuuri) pinnan alle on saatu ujutettua houkuttelevasti vihjailevaa, vetoavaa ja kertovaa.

Enpä muista toista samanmoista sivistynyttä kioskikirjaa toiselta suomalaiselta kirjailijalta lukeneeni. Syy lienee se, että on vaikea kirjoittaa viihdettä sortumatta pinnallisuuteen ja liialliseen kliseemäisyyteen. Älyllisyyteen vetoava viihdehän varmasti myisi, joten sen harvinaisuus perustunee lajin tuottamisen vaikeuteen eikä kysynnän puutteeseen.

Virpi Hämeen-Anttilan myöhempi tuotanto on kuulemma laadultaan romahtanut. Sitä en ole lukenut, mutta Suden vuotta suosittelen. Kaikkia se ei varmasti viehätä, joitakuita saattaa oksettaakin, mutta miksi ei ottaa riskiä?