Aidattu

torstai 23. heinäkuuta 2009

Elämä on sattumaa, ainakin sitä on elämässä. Sattuma voi osoittautua hyväksi tai huonoksi. Se paljastuu vasta jälkeenpäin.

Minä satuin olemaan hyvä koulumenestyjä, kohtalainen vähintään - monia muita parempi. Se johdatti minut teoriaan, humanistisen hötön piiriin. En arvosta opiskelemaani höttöä, en ole kai koskaan arvostanut. Olen osaava siinä, mitä en arvosta.

Minulla ei ole motivaatiota kehittää itseäni luontaisissa taipumuksissani. Sen sijaan monet muut alat kiinnostavat, alat, joille ominaisuuteni ja taipumukseni eivät sovi. Asetelma on pirullinen, motivaation ja rajoitteiden rakentama aitaus.

Humanistitkin työllistyvät, jos ryhtyvät opettajiksi. Minä en ryhdy. Ei minusta ole siihen. En ole ulosantaja enkä esiintyjä. En ole johtaja enkä hallitsija. En ole ymmärtäjä enkä kasvattaja. En ole aineksen tunnollinen työstäjä.

Jotain pitäisi kuitenkin tehdä. Olen helvetillisessä ahdingossa. Olen jo yli kolmen kymmenen ja vielä kaukana työelämästä. Jotain pitäisi tehdä.

Todennäköisesti hyvä koulumenestykseni oli yksi elämäni surkeimmista sattumista. Minulla on näet aavistus, etten koskaan pystyisi viihtymään loisteputkien alla. Tarvitsisin iholleni sateen ja tuulen ja haluaisin tuntea karheat kädet ja oikuttelevat, vartaloani rajaavat lihakset. Tahtoisin olla sillä tavoin kokonainen, että minulla olisi yhteys aivojeni kautta vartalooni ja vartaloni kautta luontoon.

Ehkä olen käytännön ihminen. Olen ihan kätevä, suht terävä tekemään ja oppimaan käytäntöä. Mutta käytännössäkin on monia tasoja. Puusepäksi valmistutaan muutamassa vuodessa, mutta puusepäksi oppiminen vie ainakin kymmenen vuotta. Olisiko minusta siihen, jaksaisinko sitä?

Miksi on niin vaikea yrittää? Miksi on niin paljon helpompi könöttää omassa surkeudessa ja vaipua alati syvempään itsetuhoisuuteen kuin ottaa askelia edes johonkin suuntaan?

Pelkuruutta se on, hallitsematontakin pelkoa. Pitäisi mennä terapiaan, mutta en usko niihin. Pelkään niitäkin. Pelkään itseäni, tai ehkä en itseäni vaan muiden ihmisten ajatuksia. Ja miksi terapiat eivät olisi humanistista hötöä? Eihän niillä ole alkeellistakaan tieteellistä perustaa.

0 kommenttia:

About This Blog

Lorem Ipsum

  © Blogger templates Newspaper II by Ourblogtemplates.com 2008

Back to TOP