Oma olo vastaan hyvä parisuhde

Parisuhteeni on hyvä, ehkä sitä voisi kutsua jopa erinomaiseksi. Oma oloni on surkea, itsetuhoinen ja päämäärätön. Vahvempi näistä kahdesta on oma olo. Se käskee lopettamaan parisuhteenkin, heittämään kaiken menemään, sen viimeisenkin hyvän.

Taustalla nakertavat sellaiset tunteet kuin pelko, häpeä ja moraalinen velvoite.

Heikkoudessa ei ole varaa luottaa, koska luottamus on sokea perustelematon oletus, joka saattaa romahtaa.

Heikkoudessa läsnä on häpeä, joka alati muistuttaa omasta epäonnistumisesta. Erityisen pistävästi häpeä sohii rahaan liittyvissä kysymyksissä. On nöyryyttävää olla rutiköyhä ja joutua turvautumaan kumppaniinsa, että saisi eteensä edes välttämättömimmän ravinnon. Häpeään liittyy kiinteästi moraalinen velvoite, sisäinen ja ulkoinenkin käsitys siitä, missä määrin itsestään pitäisi pystyä huolehtimaan.

On vaikea elää tällä tavoin kahdessa maailmassa. Jos lopettaisi parisuhteen, maailmoja olisi vain yksi. Ehkä sitten olisi helpompaa, yksiselitteisempää.